Monesti kuulee miten matkailu avartaa ja tottahan se on! Mä ainakin koin kielimatkan EF:n kanssa ihan uudenlaisena kokemuksena. En ollut koskaan aiemmin ollut viikkoa pidempään poissa kotoa perheen luota saatika sitten matkustanut ulkomaille ilman vanhempia. En kuitenkaan jännittänyt, että kolme viikkoa vieraassa maassa tuottaisi mitään ongelmia. Suoraan sanottuna sehän hurahti hurjan nopeasti, eikä siinä ehtinyt mitään koti-ikävää potemaan. :D Kun vikana iltana palattiin isäntäperheelle, oli sellanen fiilis, ettei ois millään halunnu mennä nukkumaan ja herätä aamulla siihen että on lähdön aika.
 |
| x |
Kielimatka on kokemus, joka kaikkien pitäisi joskus kokea. Toki se ei kaikilla ole helposti toteutettava haave, mutta omien unelmienkin eteen voi yrittää tehdä jotain. Don't just dream it, do it!;) Mä en vois liikaa toitottaa teille sitä ihanaa tunnetta kun lentokoneen pyörät vihdoin pitkän odotuksen jälkeen irtoaa maasta ja matka kohti uusia seikkailuja alkaa.;D
Talven pimeinä päivinä on parasta muistella niitä hetkiä edeltävässä kesässä, jotka oikeesti teki onnelliseksi. Mä en halua unohtaa sekuntiakaan meidän ajasta Bournemouthissa! En edes niitä tilanteita, joissa uusi kaupunki tuntui kovin oudolta ja suuntavaisto heitti kuperkeikkaa. Kyllä, me eksyttiin ekan viikon aikana pari kolmekertaa mutta jälkikäteen niitäkin on muisteltu lähinnä huvittuneesti. :D Hypättiin tietämättä hieman väärään bussiin ja päädyttiin keskelle vehreää maaseutua ja ekalla kerralla yksinkertaisesti lähdettiin väärään suuntaan etsimään oikeaa bussipysäkkiä. Onneks meillä oli mukana kaikilla kerroilla liidereiden jakama kartta, joten osattiin lähteä loppujen lopuks kävellen oikeeseen suuntaan tai soittaa host-äidille että tulee pelastamaan meidät. :D Minnekkään kovin kauas me ei onneks päädytty näillä seikkailuilla. Ne kuitenkin kasvatti ihmisenä ja tajusin, ettei siellä matkalla voi tulla tilannetta jossa oikeesti olisi ihan pulassa. Se rohkaisi käyttämään kieltä ja päivä päivältä tuntui helpommalle aloittaa keskustelu enkuksi.
Matka todella kehitti itsenäisyyttä ja toi rohkeutta toimia uusissa, vieraissa tilanteissa. Se oli jotain, mitä en varmaan olisi saavuttanut tavallisena kesälomana kotisuomessa grillaillen mökillä. Tällä postauksella mä haluan rohkaista teitä kaikkia ujoimpiakin lähtemään matkalle. Kolme viikkoa matkalla tuntuu pidemmältä muistoissa. :)
Talven pimeinä päivinä on parasta muistella niitä hetkiä edeltävässä kesässä, jotka oikeesti teki onnelliseksi. Mä en halua unohtaa sekuntiakaan meidän ajasta Bournemouthissa! En edes niitä tilanteita, joissa uusi kaupunki tuntui kovin oudolta ja suuntavaisto heitti kuperkeikkaa. Kyllä, me eksyttiin ekan viikon aikana pari kolmekertaa mutta jälkikäteen niitäkin on muisteltu lähinnä huvittuneesti. :D Hypättiin tietämättä hieman väärään bussiin ja päädyttiin keskelle vehreää maaseutua ja ekalla kerralla yksinkertaisesti lähdettiin väärään suuntaan etsimään oikeaa bussipysäkkiä. Onneks meillä oli mukana kaikilla kerroilla liidereiden jakama kartta, joten osattiin lähteä loppujen lopuks kävellen oikeeseen suuntaan tai soittaa host-äidille että tulee pelastamaan meidät. :D Minnekkään kovin kauas me ei onneks päädytty näillä seikkailuilla. Ne kuitenkin kasvatti ihmisenä ja tajusin, ettei siellä matkalla voi tulla tilannetta jossa oikeesti olisi ihan pulassa. Se rohkaisi käyttämään kieltä ja päivä päivältä tuntui helpommalle aloittaa keskustelu enkuksi.
Matka todella kehitti itsenäisyyttä ja toi rohkeutta toimia uusissa, vieraissa tilanteissa. Se oli jotain, mitä en varmaan olisi saavuttanut tavallisena kesälomana kotisuomessa grillaillen mökillä. Tällä postauksella mä haluan rohkaista teitä kaikkia ujoimpiakin lähtemään matkalle. Kolme viikkoa matkalla tuntuu pidemmältä muistoissa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti